Intunex Oy

SomeTime2010 : anna enemmän kuin otat, saat enemmän kuin annat – ja entäs sitten?

Tammikuussa Heikki Hallantie heitti ehdotuksen Twitterissä sosiaalisen median aktiivikäyttäjien yhteisestä some-risteilystä ja IRL-tapaamisesta. Ajatus sai kannatusta ja päivämääräksi sovittiin Doodle-äänestyksellä 22.5.2010 ja miittipaikaksi Aalto-yliopiston Design Factory. Tapahtumalle perustettiin Facebook-sivu ja jota kautta tapahtumaan kerättiin alustavia ilmoittautumisia ja ideoita itse tapahtumaan. Risteily ei kaikkia kiinnostanut, joten päätettiin suunnitella erikseen maatapahtuma ja laivajatkot.

#SomeTime2010 stage valmis!

Wikittelyä ja talkoohenkeä

Ensimmäiseen varsinaiseen suunnittelutapaamiseen helmikuun lopulla Helsinkiin pääsi paikalle neljä ihmistä: Heikki Hallantie, Susanna Vesterinen, Oskari Uotinen ja minä. Tapasin silloin nämä henkilöt kasvokkain ensimmäisen kerran. Oskari oli tullut Kuopiosta asti. Esittäydyttiin ja ihmeteltiin, miten sosiaalinen media oli tuonut toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset samaan paikaan. Silloin asetettiin varovainen tavoite: olisi hienoa saada 50 ihmistäkin paikalle. Tilojen puolesta varauduttiin myös isompaan osallistujamäärään. Mitään suurempia tulostavoitteita tai tarkoitusta ei asetettu. Todettiin vain, että tapaamisen idea olisi sosiaalisessa mediassa aktiivisten toimivien ihmisten kohtaaminen ja tapaaminen. Ohjelmarunko kuitenkin suunniteltiin: olisi pekkakukkaa, kalamaljaa, ruokailua ja verkostoitumista. Sovimme, että hinta olisi noin 15 euroa per henkilö, jolla katettaisiin ruokailukulut.

Ihmisiä kutsuttiin avoimesti mukaan suunnittelemaan talkoohengellä. Vastuita otettiin ja jaettiin suunnittelupalavereissa ja verkkokeskusteluissa. Yleistä kapellimestarointia harjoitti tapahtumasta aloitteen tehnyt Heikki Hallantie, jossa apuna oli myös Joonas Koistinen. Halukkaita järjestelijöitä löytyi vapaamuotoisesti ja vapaaehtoisesti. Huomasimme pian olevamme keskellä jännittävää kokeilua, miten iso porukka itseorganisoituu sosiaalisen median avulla. Eero Leppänen keksi tapahtumalle nimen: SomeTime. Teemu Korpi suunnitteli logon. Oskari Uotinen kävi Nokialla neuvottelemasta sponsoriksi ja hankki koko joukon muitakin sponsoreita. Benny Tulirinta lupautui toimimaan risteilymestarina. Kristiina Pääkkönen junaili Katja Presnalin Keynote-puhujaksi, laati sponsorisopimukset ja hoiti rahaliikenteen. Anne Rongas hoiti pekkakukka ohjeistukset. Maria Laitinen ja Satu Luoma suunnittelivat maajatkot. Minä mietin Pauliina Mäkelän kanssa miten junaillaan maatapahtuman verkostoituminen.

Kun suunnittelijoita ja järjestelijöitä oli näinkin paljon, oli välttämätöntä koota tieto yhteen paikkaan. Tätä varten perustimme yhteistyön tueksi sometime-wikin. Samalla tapahtuman rima alkoi nousta. Olisi keynote-puheenvuoroja, sponsoreita ja livestriimausta.  Työrukkaseksi muodostuneeseen suunnittelutoimikuntaan kirjasi itsensä mukaan 12 ihmistä. Suunnittelutoimikunnan palavereita pidettiin kerran viikossa. Suunnittelutyö pyrittiin tekemään mahdollisimman läpinäkyväksi ja avoimena, jotta osallistumiskynnys olisi mahdollisimman matala. Kaikki palaverimuistiot kirjoitettiin lennosta wikiin ja viserreltiin Twitteriin.

Erillistä markkinointikampanjaa ei alun perin aiottu tehdä. Ajateltiin, että aktiiviset löytävät, ja että ensimmäistä kertaa järjestäessä ei kannata liian suurta kakkupalasta hotkaista. Varsinkin kun kaikki toteutettiin talkoohengellä, ilman budjettia, ilman virallista järjestävää tahoa, ilman varmuutta kuinka moni loppujen lopuksi tulisi paikalle, miten ihmiset lähtevät mukaan järjestelyihin jne. Aivan loppusuoralla Toni Nummela suunnitteli kuitenkin tapahtuman loistavan promovideon, joka nosti kaikkien tunnelmat kattoon!

Lopulta maatapahtumaan ilmoittautui lähes 150 osallistujaa. Lipun hinnaksi tuli 19 euroa. Spontaanien etkojen aikana tapahtuma nimitettiin maailman ensimmäiseksi someferensiksi.

IMG_1012Kuva: Anne Rongas

Maatapahtuma

Maatapahtumassa oli käsinkosketeltavan positiivinen tunnelma. Hymyileviä ihmisiä, spontaaneja halauksia, peukutusta, selkään taputusta ja kannustusta. Siis ennen näkemätöntä! En ole koskaan osallistunut tällaiseen konferenssiin tai seminaariin. Sisällöllisesti innostuin eniten Irmeli Aron pekkakukka-esityksestä, jossa hän kiehtovalla tavalla kertoi laatujohtamisen ansoista ja ketterämpien organisaatioiden mahdollisuuksista. Olen edelleen täpinöissäni, milloin pääsen keskustelemaan hänen kanssaan lisää.

Verkostoitumisen idea oli jättää ihmisille aikaa tavata ja tutustua toisiinsa. Itse tapasin monta nettituttavuutta livenä ensimmäistä kertaa. Tuija keksi tehdä verkostoitumisen aikana kokojoukon videohaastatteluja. Iltapäivän kalamaljan teemana oli avautumisia ja valaistumisia sosiaalisessa mediassa. Porukka innostui niin, että kalamalja oli täynnä puheenvuoroaan odottavia. Myös kriittisiä kysymyksiä kuultiin ja niistä keskusteltiin. Viimeisen puheenvuoron Kalamaljassa sai Hanna Takala, joka päätti keskustelun tärkeään kysymykseen: entässitten?

Laivajatkot

Laivajatkoilla meille oli varattu kokoushuone, jossa järjestettiin työpajoja. Maatapahtuman kalamaljan päättänyt kysymys ”entässitten?” antoi hyvän lähtökohdan laivajatkojen työpajalle. Taululle hahmottui suuria aiheita, businesta, opetusta ja maailmanparantamista. Jokainen sai mennä mihin ryhmään vain. Maatapahtumasta huumaantuneena valitsin ensimmäiseksi tehtäväksi maailman parantamisen :)

#SomeTime2010 #vikingjatkot Hurmosta, puhdasta dynamiittia!

Anne Rongas fasilitoi ryhmämme työskentelyä, joka osoittautui todella hienoksi oppimiskokemukseksi. Jokainen listasi ylös sanoja ryhmän aiheesta. Sitten vaihdettiin papereita. Jokainen miettii sanojen pohjalta kysymyksiä, jonka jälkeen keskusteltiin. Tuloksena fläppipaperille piirtyi iso joukko voimakkaita kysymyksiä. Havahduin, miten helposti lähdemmekään etsimään oikeaa vastausta, kun hedelmällisempää voisi olla etsiä oikeita kysymyksiä. Innostuimme yhdessä niin, että päätimme seuraavana päivänä tehdä kokeilun ja esittää Twitterissä viikon ajan vain kysymyksiä.

Onneksi niin, sillä se pelasti minut #somesodasta, joka odotti Twitterissä ja Qaikussa kotimatkan ja maanantain työpäivän jälkeen.  Jonkun mielestä kyseessä oli erilaisten verkkoyhteisöjen kulttuurien yhteentörmäyksestä tai jopa sarkastisälyllisestä huumorista, mutta sinähetkenä se vaikutti kummalliselta poteroista huutelulta. Olisin helposti voinut valita oman poteroni, mutta kysymystempauksemme johdosta päätin jättää sen tekemättä. Onneksi keskustelu laantui nopeasti rakentavampaan sävyyn. Ei siinä mitään, mutta hieman se pelästytti ja edelleen mietityttää, mistä ”somesodassa” oikein oli oikein kyse.

Mitä jäi käteen?

SomeTime2010 oli minulle ennen näkemättömän innostava ja positiivinen tapahtuma. Itselleni SomeTime oli enemmän kuin parintunnin konferenssiesitysten kuuntelu. Ei vähiten siitä syystä, että siihen kuului useita viikkoja ja useita kymmeniä tunteja viennyt valmistelu-, suunnittelu- ja järjestelytyö. En tehnyt siitä ROI-laskelmia enkä asettanut tuotto-odotuksia. Osallistuin ensisijaisesti halusta kohdata ihmisiä ja oppia.

SomeTimen alkuperäisenä tavoitteena oli ihmisten tapaaminen, kohtaaminen. Ei sen suurempaa eikä pienempää. Silti sain enemmän kuin uskalsin odottaa. Ensinnäkin opin sen, että tällainen avoimesti ja yhteisöllisesti tuotettu tapahtuma on mahdollista toteuttaa. Huomasin, että ihmiset innostuvat ja lähtevät mukaan. Huomasin, että ihmisillä on halua osallistua ja halua auttaa ja tehdä yhdessä. Opin myös sen että järjestely vaatii tahon, joka pitää punaisia lankoja käsissä ja koordinoi. Tarvitaan myös uudenlaisia työkaluja, jotka mahdollistavat osallistumisen. Kynnys osallistumiseen on pidettävänä matalana, tiedon on liikuttava ja suunnittelun oltava läpinäkyvää ja avointa.

Opin myös siitä, että talkootyössä ihmisillä on erilaisia syitä osallistua. Jokainen antoi oman merkityksensä tapahtumalle ja osallistui siihen siten omalla tavallaan. Jotkut osallistuivat enemmän jotkut vähemmän, kuten sosiaalisessa mediassa muutenkin. Jos ei ehdi enempää, niin riittää, että painaa vaikka vain tykkää-nappulaa.

Minulle sosiaalinen media tarkoittaa ennen kaikkea uudenlaisia tapoja tehdä yhteistyötä. Uudenlaisia tapoja osallistua ja osallistaa. Sosiaalisesta mediasta huolimatta, meitä vaanii ulkopuolisuus, siiloutuminen ja poteroituminen. Samalla tavalla kuin tägi tai koodi jota itse ei ymmärrä, voi tuntua ikävältä, loukkaavalta. Ajaako ulkopuoliseksi jääminen ja liian suuret kynnykset osallistua meidäy poteroihin? Miten nuo kynnykset saadaan matalaksi? Itse uskon että jokainen valitsee mieluummin halaukset, peukutukset kuin somesodat. Voimmeko onnistua siinä?

SomeTime lähti liikkeelle yhdestä kysymyksestä. Siitä paisui parvi, verkko ja aaltoja ja kohtaamisia. Seurauksena syntyi ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vastauksista parhaiten mieleen jäi Eero Leppäsen voimalause: ”Minä voin sinäkin voit!” ja Heikki Hallantien kiteytys: ”Anna enemmän kuin otat, saat enemmän kuin annat.” Kysymyksenä jäi qaikumaan: ”Entäs sitten?”

Jaa

About Janne Ruohisto

Janne Ruohisto, M.Ed., is the CEO and founder of Intunex. His background is in human resource development and talent management with a broad experience in utilizing information technology. Janne has participated in developing several web-based applications and collaborative environments to support learning and professional development since 1999. He started Intunex in 2008 with a mission is to help people work smarter together.
Posted on Tou 31st, 2010 Uncategorized

17 Comments

  1. Kiitos perusteellisesta taustoittamisesta, Janne! Työn jälki oli todella pro, mutta ihmekös tuo kun ammattilaiset talkoilla tekivät.

  2. Tosi hyvä ja kattava katsaus tapahtuneeseen, kiitos Janne!

    Haa, selvisipäs tuo twitter-leikkikin sitten! :)

  3. Janne,
    Kiitos tunnelmien välittämisestä niin SoMeTime2010:n suunnittelusta kuin laivaltakin. Ja ennen kaikkea kiitos, että mainitsit tilaisuudesta Tekesin 6.5. ”Missä bisnes sosiaalisessa mediassa?” -seminaarissa, niin osasin tulla mukaan.

  4. Puhuimme tosiaan laivajatkojen ryhmätyössä tuosta kynnysten madaltamisesta. Somesotakin olisi saattanut kasvaa yhdeksi kynnykseksi ja kuinka monta kertaa erileirisyys on niin tehnytkin. Nyt mukana oli kuitenkin molemmin puolin rintamia sekakäyttäjätulkkeja. Kyse ei ollut mistään todellisesta poteroitten kaivamisesta tai risuaitojen pystyttämisestä, mutta kuka tietää… pienellä lietsonnalla olisi voinut kääntyä siihenkin suuntaan.

    Eri someverkostoissa on omia kielipelejään. Sarkasmi, salahuumori, parodiointi ja käänteisveikistelyistä syntyy käärinväsityksiä ja sitten menevät peukut alas, hymiöt surkiosuuntaan.

    Tuntui idealistiselta höyrypäisyydeltä puhua maailman mittaluokan ongelmien ratkaisusta yhteistoiminnallisissa verkostoissa, rajoja ylittäen, mutta tämän päivän uutisia lukiessa taas kerran miettii, mitä muita ihmismäisiä vaihtoehtoja meillä on kuin oppia sietämään erilaisia ja oppia olemaan ihmisiksi yhdessä, maapallon hyväksi?

    Toiveikasta, että tällaista liikehdintää on ja että kaltaisiasi ihmisiä löytyy!

  5. Sari Veikkolainen

    Kiitos kirjoituksesta! Se oli kiinnostava, koska en itse osallistunut järjestelyihin tai päässyt mukaan tapahtumaan. Ensi vuonna?

    Tosiaan tunnen miten tuo ulkopuolisuus vaanii ja sitä pitää huiskia pois ja vaikka se voi naivilta tuntuakin, niin halauksia ja peukutuksia ei maailmassa voi mitenkään olla liikaa :)

  6. Janne Ruohisto (Author)

    Kiitos kaverit kommenteistanne! Arvostan!

  7. Hienoa hienoa, oi armas some-mentorini. Toivottavasti selontekosi onnistuu jalostamaan alueellisista taskulounaista alueellisia maatapahtumia.Jään odottamaan sinulta (tai joltakulta muulta) Entä sitten-qaikukanavaa.

    SoMeTime koskettaa nyt ehkä alle 500 ihmistä. Parin vuoden päästä perään pitäisi saada pari innostuksen nollaa. Edes seuraajamielessä.

  8. Kaunis kiitos aivan loistavasta yhteenvedosta sekä pohdiskelusta, Janne! On ilo luoda uusia asioita kanssasi ja vertaistukesi on korvaamatonta :D Ihanaa kesäkuuta sekä iso peukku!

  9. Janne Ruohisto (Author)

    @Vesa: Hannan entässitte-kysymys qaikuu täällä: http://www.qaiku.com/channels/show/Entassitte/

  10. Kiitos tästä tarinasta! Se on kuin oppimispäiväkirja..

    Kirjoituksesi sai miettimään, miten paljon hyvää ja rikastavaa jää vain hiljaiseksi tiedoksim yksilön tai pienen ryhmän muistoihin.. Arvo syntyy vasta jakamisesta, siitä että kokemuksen aalto pääsee hulvailemaan uusia rantoja.

    Ei sen väliä, mistä alasta on kyse, aina löytyy ammennettavaa: tätä kokemusta levitän kollegoillenikin ja koko omaan suunnitteluumme.

    Nautinnollisia kesäpäiviä!

  11. Kiitos, Janne. Upea yhteenveto kevään mahtavimmasta yhteistyön hedelmästä! Onnea koko tekijäjoukolle!

  12. Hyvin sanottu siellä edessä!

    Mulla on sellainen tuntuma, että vaikka kriittisenä lähdin liikkeelle ja kriittisenä jatkoin, tästä syntyy vielä paljon hyvää ja kaunistakin. Epäilemättä tulee rumiakin lapsia, mutta eihän kaikki voi olla pesueen kauneimpia ;)

  13. Heini

    Kiitos ajatuksia herättävästä yhteenvedosta! Mielelläni olisin enemmänkin mukana, nyt kun vihdoin tännekin löysin, mutta aika riittää yleensä vain siihen tykkäämiseen… Kommentistasi rohkaistuneena uskallan sitä taas viljellä!

    Jatkakaa polullanne (toki uusille poiketen), joku päivä tällainen semiaktiivinen seuraajakin nousee aktiiviseksi tekijäksi. Ihan vain tällaisen toiminnan ansioista.

  14. Heikki Hallantie

    Kiva tätä oli lukea kesätunnelmissa. Vietetään nyt kesälomaa ja jatketaan syksymmällä uusin voimin. Katsokaa, mitä tapahtuu Acsi:ssa.
    http://societalinnovation.tumblr.com/

Trackbacks for this post

Comments are now closed for this article.

 Related Posts