Olen viimepäivinä päässyt puhumaan sosiaalisesta mediasta työyhteisöjen ja osaamisen kehittämisessä hienoissa seminaareissa. Viime viikolla puhuin aiheesta Pienyrityskeskuksen 30-vuotisjuhlaseminaarissa Mikkelissä. Tänään olin puheenjohtajana Palmenian järjestämässä sosiaalisen median seminaarisarjassa. Esityksistä on tullut paljon kehuja, mutta jotkut ovat suhtautuneet hieman epäillen siihen, miten valmiita ihmiset ovat jakamaan tietoa, auttamaan toisiaan ja tekemään yhteistyötä.
Eräs henkilö kertoi, että toisten auttaminen ja jakamisen kulttuuri on kiinnostava ajatus, mutta hän suhtautuu siihen skeptisesti, koska hänellä ei ollut sellaisesta riittävästi positiviisia kokemuksia. Tämä herätti minut miettimään, onko sosiaalisen median mahdollisuuksien oivaltamisessa kyse myös kokemuksista ja uskomuksista jollaisena maailman ja ihmiset näemme. En tiedä mikä on lopullinen totuus, mutta itse olen jo puoleni valinnut ja heimoni löytänyt. Minulla on runsaasti kokemuksia sosiaalisen median ja jakamisen kulttuurin voimasta, esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.
Mitä mieltä olet, onko sosiaalinen media idealismia vai tiukkaa asiaa?
Kommentteja: 4
Kiitokset onnistuneesta ja ajatuksia antaneesta seminaaripäuivästä!
Kyse ei ole välttämättä päätöksestä, että “nyt mä alan jakamaan tietoa ja ajatuksiani”, vaan pikku hiljaa uudenlaiseen toimintakulttuuriin “enkulturoitumisesta” tai asettumisesta. Kun osallistuu yhteisön toimintaan, jossa tietoa ja ajatuksia jaetaan avoimesti, alkaa itsellekin toimimaan yhteisön normien ja toimintatapojen mukaisesti. Esimerkiksi Twitterin käyttöönotto voi edistää tällaista käyttäytymistä.
Some on ennen kaikkea kulttuuri, ja uuteen kulttuuriin astuminen tapahtuu harvoin yhdellä askeleella.
Minun kokemukseni mukaan kyse voisi olla enemmänkin ihmistyypistä ja hänen arvoistaan, elämänkatsomuksesta ehkä. Tietojen ja ajatusten jakamisen kokeminen ei välttämättä opeta kenellekään yhtään mitään uutta, eivätkä huonot kokemukset toisaalta ole minua saaneet luopumaan, no, voisi sanoa: tietynlaisesta pollyannamaisuudesta.
Olen tehnyt töitä mm. IT- ja lähiverkkotuessa. Muistan niiltä ajoilta, että työkaveri asennoitui uuteen tietoon joko siten, että se jaetaan kollegoiden kesken tai sitten ei jaeta. Kun joskus riensi jälkimmäistä asennetta edustaville kertomaan jostakin uudesta ihmeellisestä jutusta, vastaus oli: ”Ai nytkö sä vasta tuon tiedät.” On tietysti todennäköistä, että monessa tapauksessa sanojakin kuuli asiasta ensimmäistä kertaa, mutta se asenne! Myöhemmin erään oppilaitoksen aikuiskoulutusosastolla olivat eri ihmisiä ne, jotka tekivät opetusmateriaalia ja uusia harjoituksia sekä myös antoivat niitä toisten käyttöön. Sitten olivat ne, jotka vaanivat kopiokoneelle unohtuneita monisteita kuin korppikotkat raatoja ja veivät minkä irti saivat. Ja olivat myös ensimmäisinä nillittämässä pilkkuvirheistä. Tämä vuosituhat onkin jo varkaiden taivas, voi rauhassa copypeistata mitä haluaa eikä tarvitse edes seistä kopiokoneella.
Olen myös vastannut monenlaisiin sosiaalisen median kautta tulleisiin avunpyyntöihin ja kaikki tämä ilman, että olisin merkittävästi nähnyt avoimuutta ja jakamista tapahtuvan käytännössä.
Kiitos kommenteista!
Yksi Trackback
[...] This post was mentioned on Twitter by Kristian Luoma and Vesa Ilola, Janne Ruohisto. Janne Ruohisto said: Onko sosiaalinen media ideologista hömppää vai tiukkaa asiaa? http://bit.ly/bBcF6b #henrysome #smss2010 [...]