Yrityselämässä on ollut pitkään vallalla prosesseihin, sääntöihin ja hierarkisiin rakenteisiin luottava manageriaalinen johtamiskulttuuri. Johtaminen on perustunut ajatukseen, että toimintaa voidaan ennakoida ja hallita tarkkojen suunnitelmien ja prosessien avulla. Samalla työntekoa on leimannut länsimaille tyypillinen vahva yksin tekemisen kulttuuri ja yksilökeskeinen suorituksen arviointi. Tällaisessa toimintaympäristössä on vain hyvin vähän tilaa luovalle ja yhteisölliselle ongelmanratkaisulle. Työntekijöiden itsenäinen tai omaehtoinen ajattelu on koettu nakertavan tehokkuutta, joten työntekijöiden välinen vuorovaikutuskin on ollut hyvin kontrolloitua. Luova ajattelu on ollut johdon tehtävä ja työntekijöiden rooliksi on jäänyt suorittaa annetut tehtävät ennalta määrättyjen suunnitelmien mukaan.
Manageriaalinen johtamismalli on toiminut hyvin sellaisissa ympäristöissä, joissa on pystytty luomaan monistettavia, jopa sekuntikellon kanssa tehostettavia prosesseja. Yritysten toimintaympäristöt ovat kuitenkin muuttuneet jatkuvasti monimutkaisemmiksi. Asiantuntijat kohtaavat työssään entistä haasteellisempia ongelmia, joiden ratkomiseen tarvitaan useamman eri henkilön osaamista, joka tyypillisesti on hajautunut ympäri organisaatiota:
- Teknologiayritykseen tulee iso tarjouspyyntö, johon pitää reagoida nopeasti. Jos tarjousta laativalla hankepäälikölllä ei ole riittävää asiantuntemusta projektin kaikista osista, eikä organisaatiossa eri puolilla olevaa osaamista kyetä hyödyntämään riittävän nopeasti, tarjous hävitään.
- Globaalisti toimivassa viestintäyrityksessä on alkamassa uusi projekti. Jotta projekti käynnistyisi tehokkaasti, projektipäällikön pitäisi tietää, mitä asiakkaalle on tehty aikaisemmin, kenellä on kokemusta asiakkaasta, kuka tuntee parhaiten asiakkaan kohdemarkkinoita ja kenellä on projektissa tarvittavaa erityisasiantuntemusta.
- HR-päällikkö haluaa säästää kuluja ja hyödyntää rekrytointikampanjassa sosiaalista mediaa. Koska HR-päälliköllä itsellään on vain vähän kokemusta sosiaalisesta mediasta, hänen pitäisi nopeasti selvittää mitkä ovat oikeat kanavat ja toimintatavat, neuvotella asiasta viestinnän kanssa ja perustella projekti johdolle. Jos HR-päällikkö ei saa apua sosiaalista mediaa tuntevilta henkilöiltä, päätöksenteko hidastuu ja on vaarana, että rekrytointikampanjan suunnittelussa tehdään huonoja valintoja.
Monimutkaistuva liiketoimintaympäristö edellyttää uusia toimintatapoja ja työvälineitä
Samat toimitatavat jotka toimivat yksinkertaisissa ympäristöissä eivät toimi monimutkaisissa ympäristöissä. Yrityksiin isolla rahalla rakennetut tiedonhallinnan järjestelmät eivät ratkaise näitä ongelmia, koska ne keskittyvät dokumenttien ja tiedon hallintaan. Osaaminen, joka on usein ns. hiljaista tietoa, ei välity dokumenteissa, vaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Dokumenttien sijaan olisi keskitettävä enemmän huomiota ihmisten välisiin suhteisiin ja asiantuntijoiden väliseen vuorovaikutukseen.
Ylivoimaisesti nopein ja tehokkain tapa ratkaista vaativia ongelmia, on saada oikeat ihmiset saman pöydän ääreen. Ideaalitilanteessa kuka tahansa voisi saada apua muilta asiantuntijoilta juuri silloin kun sitä tarvitaan, paikasta, asemasta ja organisaatiohierarkiasta riippumatta. Jokaisella työntekijällä pitäisi olla mahdollisuus jakaa työssään kohtaamat haastavat ideat, ongelmat ja saada niihin apua muilta. Tämä ei onnistu jos jokainen on asiantuntija on määrätty suorittamaan vain ennalta määrättyjä tehtäviä. Jotta tässä onnistutaan, yritys tarvitsee yhteisöllisiä toimintatapoja ja välineitä, jotka tukevat asiantuntijoiden välistä vuorovaikutusta ja osaamista jakamista. Yrityksiin tarvitaan osaamisen jakamisen ja auttamisen prosesseja.
Parvessa asiantuntijasi ovat älykkäämpiä
Monissa yrityksissä on alettu miettimään konkreettisia toimintatapoja näihin haasteisiin. Google on ottanut käyttöön yksinkertaisen mallin, jossa jokainen henkilö voi käyttää 20% työajastaan vapaasti oman mielenkiinnon mukaan muihin projekteihin, kuin mitä muuten säännöllisesti tekee. F-Securen edustaja kertoi eräässä tilaisuudessa, että heillä vastaava on yksi päivä kuukaudessa. Tämä antaa asiantuntijoille varsin runsaan vapauden päättää siitä, mihin työajan käyttää. Voiko tämä olla tehokasta? Googlella on tarjota vakuuttavia esimerkkejä: 20% työaika on johtanut monen innovatiivisiin tuotteen syntymiseen, kuten Gmail ja Google Earth.
On selvää, että tämän tyylisen toiminnan pitää olla hyvin organisoitua ja oikealla tavalla johdettua tai toiminnasta tulee liian sattumanvaraista, epävarmaa ja tehotonta. Se, että työntekijät käyttävät 10-20% ajastaan johonkin muuhun projektiin kuin mihin heidät on määrätty, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että he käyttäisivät tuon ajan jotenkin vähemmän tärkeisiin asioihin. Jos yrityksessä on tehty oikeita asioita ennenkin, tehdään sitä tässäkin tapauksessa: 80-90% omia projekteja ja 10-20% muiden projekteja. Jos tuo aika jakaantuisi tasaisesti 100 henkilön yrityksessä olisi jatkuvasti 80-90 henkilöä kiinni omissa projekteissaan ja 10-20 henkilöä parvessa auttamassa muita.
Mallia voidaan ottaa myös sosiaalisen median toimintatavoista, joissa yhteisten kiinnostuksen kohteiden (sosiaalisen objektin) ympärille organisoituu vapaamuotoisia avoimia ryhmiä. Ryhmien sijaan voidaan puhua parvista, joilla ei ole tarkaan määriteltyä rajoja. Parvessa jokainen osallistuu yhteisten ideoiden ja ongelmien kehittelyyn oman osaamisen, kiinnostusten ja mahdollisuuksien mukaan. Verkossa osallistumisaktiivisuudesta käytetään havainnollistavaa lukusarjaa 1-9-90, jolla viitataan siihen että vain yksi prosentti tuottaa aktiivisesti sisältöä, muut kommentoivat ja valtaosa vain seuraa sivusta. Samaa toimintamallia voidaan soveltaa myös yritysten sisällä tekemällä osallistumiskynnys yhteisiin projekteihin mahdollisimman matalaksi ja sallia osallistuminen hyvin eri tasolla: voi olla esimerkiksi niin, että jossakin ryhmässä vain 1% on henkilöitä jotka panostavat projektiin täysipainoisesti, 9% henkilöistä auttavat vain tarvittaessa ja 90% on kuulolla, oppimassa ja ottamassa vaikutteita omiin projekteihinsa.
Tämä toimintamalli voidaan mieltää yrityksen sisäiseksi crowdsourcingiksi eli joukkoälyksi. Joukkoälyä voi hyödyntää esimerkiksi ideoiden ja palautteen keräämiseen, ongelmien ratkaisuun, uusien tuotteiden innovointiin, nykyisten tuotteiden kehittämiseen, strategiatyöhön osallistamiseen, markkinointimateriaalien työstämiseen jne. Crowdsourcing tulisi nähdä yhteisöllisenä toimintamuotona, niin että ideoita tuotetaan, jaetaan ja kehitellään yhteisöllisesti. Vastuu päätöksistä pitää kuitenkin olla asian omistajalla.
Parvessa resursseja hyödynnetään joustavammin ja tehokkaammin kuin byrokraattisessa manageriaalisessa johtamismallissa. Osaaminen jakaantuu ja kanavoituu sinne missä sitä tarvitaan silloin kun sitä tarvitaan. Osaamista jakamalla asiantuntijat tekevät nopeammin parempia päätöksiä ja vähemmän virheitä, jotka yleensä tulevat myöhemmin kalliiksi.
Parvien syntymistä ja työskentelyä voidaan tehostaa oikeilla välineillä
Jotta yrityksen sisäinen osaamisen jakaminen olisi tehokasta, yrityksellä pitää olla toimivat välineet auttaa parvien syntymistä ja tukea niiden tehokasta toimintaa. Jokaisen työntekijän on voitava löytää ne henkilöt jotka osaavat jotakin asiaa tai ovat kiinnostuneita siitä, ja joilta voi pyytää apua. Tämä onnistuu kenties helpoiten Intunexin kehittämän xTunen avulla, jolla jokainen työntekijä voi löytää henkilöt, jotka osaavat jotakin asiaa tai ovat kiinnostuneita siitä, ja pyytää heiltä apua. xTunessa auttaminen tapahtuu yhteisöllisesti: idean, ongelman tai projektin ympärille muodostuu asiantuntijaparvi, joka voi työstää asiaa yhdessä eteenpäin. Lisäksi on tärkeää, että asiantuntijaparvilla on mahdollisuus hyödyntää toiminnassaan joustavasti erilaisia ja kuhunkin tarkoitukseen parhaiten soveltuvia viestintäympäristöjä, kuten wikejä, pikaviestintää, verkkokokoushuoneita, jaettuja muistiinpanoja jne.
Ennen kuin ottaa käyttöön uusia välineitä, on hyvä miettiä ensin tavoitteita, joita halutaan saada aikaiseksi. Jos toiminnan kehittäminen nähdään vain joukkona uusia työkaluja, eikä kiinnitetä huomiota toimintatapoihin ja -kultuuriin, on hyvin todennäköistä, että työkaluista ei saada hyötyjä irti. Jos haluat lähteä kehittämään yhteisöllisiä ja vuorovaikutteisia toimintatapoja yritykseesi, se kannattaa tehdä suunnitelmallisesti. Lähde liikkeelle tavoitteista ja mieti vasta sitten tarkoituksenmukaisia välineitä. Jos osaamista ei löydy riittävästi omasta takaa, apua toimintatapojen kehittämiseen ja oikeiden välineiden valintaan kannattaa pyytää asiaan perehtyneiltä alan ammattilaisilta. Suomesta löytyy iso joukko alaan erikoistuneita yrityksiä, joiden kanssa Intunex tekee yhteistyötä: MEMEgroup, Kinda, Inflow, Rautasilta, Cozone, Promener, Intosome – muutama mainitakseni.

Kommentteja: 7
Kiitoksia Janne mielenkiintoisesta bloggauksesta! Aloin heti “siiloutumaan” ja miettimään kenen vastuulla työn hajauttaminen tulisi olla – etenkin isommissa organisaatioissa? HR:n, viestinnän vai esim. Community Managerin?
Kysehän ei ole vain uusien työkalujen käyttöönotosta vaan yrityskulttuurin (jopa yritysidentiteetin) muuttamisesta.
Hei Pekka, kiitos kommentista. Erittäin hyvä kysymys! TUo on yksi haaste, että yrityksissä ei useinkaan ole henkilöä joka vastaisi toimintatapojen ja -kulttuurin kehittämisestä yli siilorajojen. Viimekädessä se on tietenkin ylimmän johdon vastuulla, ja luontaisesti se kai taipuisi HR:n ja sisäisen viestinnän tontille. Tuppaavat nuo toiminnot kuitenkin itsekin olemaan usein aika lokeroituneita? Riippuu tietenkin tapauksesta. Jonkin verran maailmalta on kantautunut viserryksiä, että yrityksiin on perustettu tuollaisia community managerin kaltaisia rooleja, jotka vastaavat yleisellä tasolla verkottuneen ja kollaboratiivisen työskentelytapojen kehittämisestä. Tämä on mielenkiintointoinen teema! Jatketaan tästä juttua?
Minua vähän hämmentävät nuo “community managerit”. Vastaavatko ne tekemisisitään viestinnälle vai HR:lle? Pelkään että yksi asia on varma: ne hämmentävät organisaatiota.
Minusta HR on selkeä vastaava taho. Se että asia ei ole oikeasti selvä, kertoo HR:n ongelmista. Heidän tehtävänään on nimenomaan palvella organisaatiota jotta se muuttaa toimintatapojaan, kulttuuriaan ja identiteettiään. Mitä he sitten tekisivät?
Tai tiedänhän minä: he vastaavat palkitsemisista, rekrytoinneista, lähtöpolitiikoista, innovaatiojärjestelmistä yms., jotka ovat olleet ulkoistamisen tai sosiaalisen mediaalistamisen aallossa viimeiset vuodet. Ei kai HR:sta ole varsinaisena toimintona tulossa lähinnä tarpeeton? Tai korkeintaa ulkoistettu sivurooli?
Toivottavasti ei! Eikä siihen oikeata syytä olisikaan.
nimim. “HR:ää itsekin”
Osuva kommentti Ville! Olen samaa mieltä, että asia kuuluu luontevimmin HR:lle. Joskus tuntuu siltä, että HR:llä ei aina ole valmiutta ja halua ottaa tätä roolia? Ehkä pelätään teknolgiaa tai sitten asian vaatima businesslähtöisyys ei tunnu omalta? Itse koen, että yhteisölliset työtavat ja välineet ovat HR:lle suuri mahdollisuus. Tästä kirjoittelin aikaisemmin blogiin: http://intunex.fi/wp/blog/2010/08/05/hr-ja-enterprise-2-0/
Tärkeitä ajatuksia Janne! Kaiken taustalla on (myös) kuvitelma hallinnasta ja erityisesti harha suunnitelmallisen hallinnan laaja-alaisuudesta (kun se ilmeisesti on mahdollista vain suppeasti ja sattumanvaraisesti).
Sekä HR:n että viestinnän tulisi varmasti olla mukana ajamassa haluttuja toimintatapamuutoksia eteenpäin. Entistä enemmän kuitenkin uskon että bisnesyksikköjen tulisi kuitenkin ottaa vastuuta suunnan määrittämisestä ja asioiden edistämisestä.
Lähtemällä liikkeelle liiketoiminnan tavoitteista some-jutuissa keskitytään oikeisiin asioihin (saadaan yritykselle maksimaalinen hyöty) ja pystytään näyttämään johdolle mitä tullaan tekemään ja mitä siitä hyödytään. Liian monesti kun näkee ylimalkaisia kuvauksia somen hyödyistä kun johto haluaa nähdä mitä bisnesprosesseja oikeasti tehostataan ja miten (some voi olla taustalla välineenä).
Janne – kiitos Intosomen maininnasta asiantuntijalistallasi. Autamme mielellämme yrityksiä jotka haluavat katsoa aihetta liiketoiminnan tehostamisen näkökulmasta.
Jep, olen samoila linjoille Harri kanssasi. Kiitos kommenteista. Mieluusti suosittelen Intosomea näissä teemoissa!